Residency day 4.

Kolmen päivän aikana olemme ensin läväyttäneet kaiken materiaalimme seinille ja nyt alamme koostaa siitä uutta kokonaisuutta. Ehkä jostain puskee esiin näkökulma ja tarkemmat aiheet. Lisäksi Heidin nimenmuutoshakemus on lähtenyt sähköisesti maistraattiin ja internetin aarreaitasta on löytynyt monta nurkkaa mihin upota:

Jos et tiedä vielä kuinka monella suomalaisella on (ja on ollut) sama sukunimi kuin sinulla, tarjoaa väestörekisterikeskus senkin tiedon: http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp?L=1 

Olemme tutkineet myös Janne Juntilan kirjaa Dokumenttiteatterin uusi aalto (Like 2012). Tässä päivän lainaus sieltä: 

"Stanislavskilla ei ollut nauhuria. Minulla on.

Stanislavski sanoi, että voidakseni esittää jotakuta minun pitää tietää, mitkä sisäiset voimat ohjaavat häntä. Tämä liittyy psykoanalyysin syntyaikaan. Minä puolestaan en koskaan voisi väittää tietäväni toisen ihmisen sisäisiä motiiveja. En tiedä edes omiani! Sen sijaan minua kiinnostaa Bertolt Brechtin gestus. Gestus on ainoa tapa, jolla voin edustaa sinua. Olen tutkinut vuosien ajan, kuinka saada tuo gestus haltuun. Tämä on mahdollista vain nykyaikana – se ei olisi ollut mahdollista ilman nauhuria. Stanislavski ei siis olisi voinut tehdä mitä minä teen.

Ajanmittaan opin kuuntelemaan niitä ihmeellisiä hetkiä, jolloin ihminen puhuu oman persoonansa musiikkia; puhetta, jonka rytminen arkkitehtuuri kertoo keitä he ovat. Olin kiinnostunut rytmistä ja rakenteesta enemmän kuin informaatiosta, jonka he paljastavat tai jättävät paljastamatta.

Smith siis uskoo, että näyttämöllä ainoa pääsy todelliseen henkilöön on tämän puheen tarkka jäljittely. Kieli on pääsy identiteettiin.

Pukemalla kielen maskin, toistamalla puheen tarkasti, voin luoda illuusion henkilöstä. Jostain syystä kieli on hyvä ja tehokas naamio. Ja se on ainoa naamio jonka voin ottaa haltuuni.”

-Anna Deavere Smith Janne Juntilan kirjassa Dokumenttiteatterin uusi aalto (Like 2012)

Orientaatioon on myös kuulunut retki Työväenteatterille katsomaan Liz-musikaalia. Hämmentävä elämys, joka ei liity produktioon millään tavalla.

Paitsi näemmä blogin värimaailma tuli lainattua sieltä.

Jos Heidi Klein -projektilla olisi yhtä paljon rahaa kuin Liz-musikaalilla, 

matkustaisimme tänne: http://www.heidiland.com/en/